Kuumetta Kuubassa
Rakkaus kapitalismissa ja rakkaus sosialismissa
Rakkaudellisten nyrjähdysten toisessa osassa keskustellaan talousjärjestelmän vaikutuksesta rakkauteen. Kuinka talous- ja yhteiskuntajärjestys vaikuttavat ihmisten välisiin suhteisiin? Tunkeutuvatko markkinatalouden mekanismit ja reaalisosialistiset järjestykset aina rakkaussuhteisiin asti?
Kuubalaisen elokuvan päivien kunniaksi pohditaan, miten Kuubassa rakastaminen eroaa Suomessa rakastamisesta.
Studiossa Juha Suoranta ja Tuukka Tomperi sekä Mikko Pelttari ja Lasse Poser.
Ohjelma kuultiin suorana Radio Moreenissa maanantaina 3.11., uusintana perjantaina 7.11.
Ohjelma kuuluu taajuudella 98.4 (kuuluvuusalue 50 km Tampereelta), kaapelissa taajuudella 101.5 ja sen voi kuunnella suorana myös verkossa:
Kuuntele lähetys:
Tai lataa se koneellesi tästä.
Sorry, musiikkia ei edelleenkään voi tuoda tänne blogiin, joten kappaleet on editoitu tallenteesta pois.
Yhden soitetun kappaleen voi kuitenkin kuunnella tästä.
Yhtä soitetuista kappaleista, Heikki Sarmannon ja Maija Hapuojan tulkintaa P. Sarikosken runosta Onnen aika, ei löydy netistä, mutta sen sijaan voi kuunnella vaikka tämän.
Ja tutustukaa myös ohjelmassa soitettuun Maria Gasolinaan täällä: http://www.mariagasolina.net/
Loppupiisin variaatioita voi puolestaan tsekata täältä.
Ja huom.: Kuubalaisen elokuvan päivät Tampereella 6.11.–9.11. Ks. verkkosivut:
Nyt blogissa myös Kuubalaisen elokuvan päivillä pidetyt poliittiset puheet:
Mikä on vallankumous?
Filed under: Uncategorized | 3 Comments
Search
-
You are currently browsing the Amorous Enlightenment /Rakkaudellisia nyrjähdyksiä weblog archives.
Enpä usko, että rakkaudelle ja vapaudelle on sen parempi sosialistinen kuin kapitalistinenkaan järjestelmä, varsinkaan silloin, kun ne valjastetaan valtakoneiston aatteeksi alistamaan yksilöt marssimaan samaan tahtiin samaan suuntaan. Tulee väkisin halu hypätä rivistä pois ja lähteä juuri vastakkaiseen suuntaan. (ehkä tämä on juuri sitä hillittömyyttä) Onhan se nähtykin.”Leijat Helsingin yllä” kuvaa mielestäni hyvin, kuinka kodin arvot saattavat kääntyä juuri toiseen suuntaan omassa elämässä. Porvareiden lapsiahan monet 70-luvun vasemmistolaisetkin olivat.
Eikä suvaitsevaisuutta erilaisuutta kohtaan löydy välttämättä sen kummemmin kapitalistisesta järjestelmästä kuin sosialistisestakaan. “Homoseksuaalisuus on kapitalistinen ilmiö,; sitä ei esiinny Neuvostoliitossa!”, vastattiin Pirkko Saisiolle, kun hän asiaa kysyi ystävyysmatkalla 1970-luvulla. Enkä usko, että “kunnon” punaniska republikaanikaan homon päätä silittää, niin kuin ei tehnyt Alma Mediakaan.
Cuban sosialismi on näköjään siinä viisaampaa, ettei se ole pyrkinyt niin paljon rajoittamaan yksilön yksityiselämää. Jokainen kuitenkin haluaa jotain omaakin, esim. oikeuden omaan uskontoon. Ehkä haluamme myös “oman” rakkaan; (sanoihan Saarikoskikin olevansa onnellinen uskollisesta vaimosta!) En oikein sulata sellaistakaan sosiaalidemokratiaa, jossa ulkoistamme perheen ja läheisten “hoivatehtävän” (oisko juuri sama kuin rakkauden) vielä enemmän yhteiskunnan tehtäväksi. Kohta olemme yksinäisiä ja “yksilöllisiä” saarekkeita kaikki. Tuntuu siltä, että pitäisi katsella enemmän luontodokumentteja ja ottaa mallia esim. apinoista. Ne hoitavat ja koskettelevat toisiaan ehkä enemmän kuin monet ihmiset. Onneksi on niitä marginaaliryhmiä, joissa saattaa olla ihan oikeaa idealismia ja toimintaa humanismin ja sosialismin arvojen hengessä.
Musiikin suhteen voitte kokeilla Creative Commons -lisensoituja kappaleita. Tätä kautta pääsee liikkeelle: http://creativecommons.org/audio
Kiitos Niklas, tsekkaillaan, haeskellaan. Ongelma on tietysti se, että merkitykselliset piisit ovat jostain entuudestaan tuttuja ja niitä tekee mieli soittaa… Kunhan ehditään enemmän tutustua CC-tarjontaan, niin päästäneen niidenkin kanssa asiaan.